asuntomessut 2012: kaksi suosikkiani

Messukuvia riittää useampaan postaukseen, mutta ajattelin aloittaa kahdella suosikkikohteellani. Toinen edustaa kivitalorakentamista ja toinen elementtirakenteista puutaloa. Molempia yhdistää yksitasoisuus ja likimain L:n muotoinen pohjaratkaisu, eräänlaisia puoliatriumtaloja siis.

Lammi-kivitalo Villa Hessessä oli mielestäni suunnilleen kaikki kohdallaan. Joskus nämä uudet jämerät kivitalot saattavat muuttua kolkoiksi kivilinnoiksi, joita eivät mitkään villahuovat sohvanselustalla pelasta. Pidin tavasta, jolla tähän taloon oli tuotu lämpöä jo julkisivuun. Punatiili sopii loistavasti mustavalkoisen, pelkistetyn ilmeen kaveriksi, ja mustaksi maalatut riukuaidat pehmentävät ja keventävät tunnelmaa, kun joka puolella ei ole pelkkää harkkomuuria.

Leveällä puutavaralla päällystetty, purjekattoinen terassi suurine lasiovineen on kerta kaikkiaan upea. Sisältä löytyy pinnoitettu betonilattia, joka osaltaan mahdollistaa sen, ettei tässä talossa ole listoja juuri missään.

Keittiön yleisvalaistus on toteutettu valokattona. Tuollaisia lasisia, alumiinikehyksisiä keittiö- ja kylpyhuonekalusteiden ovia näkyi messuilla monessa kohteessa. Luulin, että tämä kiiltäväpintaisten kalusteiden muoti oli jo hiipumaan päin, mutta ilmeisesti olin väärässä. En välittömästi rakasta ajatusta lasipintaisista ovista, mutta varmaan parin vuoden päästä, kun näitä näkee joka paikassa, ne ovat minustakin tosi ihania.

Pohjaratkaisu vaikuttaa toimivalta ja muuntelukelpoiselta. Lastenhuoneen voi jakaa myöhemmin kahteen osaan ja lopulta purkaa kokonaan pois, jolloin keittiöön ja olohuoneeseen aukeaa lisää tilaa.

Kosteissa tiloissa ei ole kikkailtu laattavalinnoilla ja valaistus on toteutettu kattoon upotettuna juovana. Itsekin valitsisin kylpyhuoneen pintamateriaaleiksi mahdollisimman eleettömät ratkaisut. Miksi ylipäätään kodin jokaisessa kosteassa tilassa pitäisi olla eri laatat, eikö yhtä hyvää voi käyttää joka paikassa? Kodinhoitohuoneesta aukeaa muuten suora linja walk-through-closetiin, päämakuuhuoneeseen ja talon toisessa päädyssä sijaitsevaan kylppäriin. Minun ei varmastikaan tarvitse kertoa teille, miten mahtava tuollainen vaatehuone olisi - hieman miinusta tulee kuitenkin puutteellisesta valaistuksesta,

Toinen suosikkikohteeni oli Kodikas-talojen Estelle. Tässä talossa pidin kovasti 70-luvulta lainatusta L-muotoisesta pohjasta. Joku toinen saattaisi kauhistella käytäviin kuluvia hukkaneliöitä. Sisäpihaa reunustaa kaunis pergola - hyvä idea jättää terassi kattamatta, jolloin valo pääsee vapaammin sisälle. Estelleä vastapäätä sijaitsi vielä yksi pohjaratkaisun perusteella etukäteen merkkaamani kohde, atriumpihainen Omatalo Ruusuvuori. Se kuitenkin osoittautui pettymykseksi toteutuksensa puolesta, minkä pistän osittain sirpaleisten ikkunapintojen piikkiin.

Sisustuksesta ei oikeastaan sen enempää kuin että tuo hiilenvärinen tiilitakka on ihana. Tässäpä toinen tapa tuoda lämpöä ja vaihtelua valkoisen kivitalon sisämateriaaleihin.

Seuraavissa postauksissa vielä lisää julkisivuja ja poimintoja sisustuksista.